Milad Tadayyon oli iranilaistaustainen Suomessa asunut mies, joka nousi ensimmäisen kerran julkisuuteen vuonna 2007 osallistuessaan Mr. Finland -kilpailuun. Nuorena mallialalla mahdollisuuksia tavoitellut Tadayyon tuli myöhemmin tunnetuksi vakaviin rikoksiin liittyneestä oikeudenkäynnistä. Hänen elämänsä päättyi 23. marraskuuta 2022 Helsingin Puotilassa tapahtuneeseen ampumiseen.

Tadayyon oli kuollessaan 34-vuotias. Hänen kuolemansa herätti laajaa huomiota, sillä ampumisen taustalla käsiteltiin pitkäaikaista uhkailua, väitettyä kiristystä ja henkilöiden välisiä ristiriitoja. Tapausta seurannut oikeudenkäynti nosti esille kysymyksen siitä, miten suunnitelmallista henkirikosta arvioidaan Suomen rikoslain perusteella.

Milad Tadayyonin elämäntarinaan liittyy sekä vahvistettuja rikostuomioita että myöhempiä rikosepäilyjä. Näiden erottaminen toisistaan on tärkeää, jotta hänen henkilöhistoriastaan muodostuu mahdollisimman täsmällinen kuva.

Kuka oli Milad Tadayyon?

Milad Tadayyon syntyi vuonna 1988 Iranissa. Hän muutti myöhemmin Suomeen ja asui nuoruudessaan Hämeenlinnassa. Hänen julkisuudessa tunnettu henkilöhistoriansa alkaa käytännössä vuoden 2007 Mr. Finland -kilpailusta.

Tadayyonin lapsuudesta, koulutuksesta ja perhe-elämästä on saatavilla vain rajallisesti vahvistettua tietoa. Hänen myöhemmät elämänvaiheensa liittyivät muun muassa Helsingin ravintola- ja yökerhoympäristöön, jossa hän työskenteli järjestyksenvalvontatehtävissä.

Vuonna 2014 Tadayyonin nimi nousi valtakunnallisiin rikosuutisiin vakavan rikoskokonaisuuden vuoksi. Kahdeksan vuotta myöhemmin hänen kuolemansa Helsingin Puotilassa herätti jälleen laajaa julkista kiinnostusta.

Milad Tadayyon ja Mr. Finland -kilpailu vuonna 2007

Milad Tadayyon osallistui vuonna 2007 Helsingissä järjestettyyn Mr. Finland -kilpailuun. Hän oli tuolloin 18-vuotias ja edusti kilpailussa Hämeenlinnaa.

Kilpailun voitti Antti Rauvola, ensimmäiseksi perintöprinssiksi sijoittui Timo Jaaksi ja Tadayyon saavutti toisen perintöprinssin sijoituksen. Menestys toi hänelle näkyvyyttä suomalaisessa viihdejulkisuudessa.

Mr. Finland -kilpailu tarjosi osallistujille mahdollisuuden tavoitella mallialan töitä ja muita esiintymistehtäviä. Tadayyonin myöhemmästä mallinurasta ei kuitenkaan ole kattavaa luotettavaa dokumentaatiota.

Kilpailusijoitus jäi hänen tunnetuimmaksi viihdealan saavutuksekseen. Myöhemmässä uutisoinnissa hänen osallistumisensa kilpailuun mainittiin usein osana hänen henkilöhistoriaansa.

Työskentely Helsingin yöelämässä

2010-luvun alkupuolella Milad Tadayyon työskenteli järjestyksenvalvojana Helsingin yökerhoissa. Hänen kerrottiin toimineen muun muassa yökerho Namun ovimiehenä.

Järjestyksenvalvojan tehtäviin kuuluu turvallisuuden ylläpitäminen, häiriötilanteiden ratkaiseminen ja asiakkaiden suojeleminen. Työssä korostuvat harkintakyky sekä voimankäyttöä koskevien lakien noudattaminen.

Vuonna 2014 Tadayyonin nimi nousi esille rikoskokonaisuudessa, joka liittyi väkivaltaiseen velanperintään. Tapahtumat johtivat myöhemmin useista rikoksista määrättyyn ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Vuoden 2014 rikostapaus Espoossa

Toukokuussa 2014 tapahtunut rikoskokonaisuus liittyi noin 13 000 euron velkasaatavaksi kuvattuun vaatimukseen. Tapahtumat alkoivat, kun 18-vuotias mies joutui väkivaltaisen painostuksen kohteeksi.

Nuori mies oli aluksi sekoitettu toiseen henkilöön. Hänet kuitenkin pakotettiin auttamaan varsinaisen velanperinnän kohteen houkuttelemisessa tapaamiseen.

Tapaaminen järjestettiin Espoon Kivenlahdessa. Paikalle saapunutta miestä uhattiin teräaseella, hänen vapauttaan rajoitettiin ja häneltä anastettiin omaisuutta.

Rikosasia eteni Espoon käräjäoikeuteen, jossa käsiteltiin väkivaltaisen velanperinnän lisäksi huumausaine- ja liikennerikoksia.

Milad Tadayyon sai kolmen vuoden vankeustuomion

Espoon käräjäoikeus tuomitsi Tadayyonin joulukuussa 2014 kolmen vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Tuomittuihin rikoksiin kuuluivat:

• Törkeä ryöstö
• Pakottaminen
• Vapaudenriisto
• Huumausainerikos
• Törkeä huumausainerikos
• Rattijuopumus
• Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta

Huumausainerikoksiin liittyi muun muassa noin tuhannen ekstaasitabletin hallussapito. Samassa rikoskokonaisuudessa toinen mies tuomittiin kahden vuoden ja yhdeksän kuukauden vankeusrangaistukseen.

Vuoden 2014 tuomio oli merkittävä käänne Tadayyonin elämässä. Se on kuitenkin pidettävä erillään myöhemmistä kiristysepäilyistä, joita tutkittiin hänen kuolemansa jälkeen.

Elämä vuoden 2014 rikostuomion jälkeen

Tadayyonin elämästä vuoden 2014 vankeustuomion jälkeen on saatavilla vain vähän luotettavaa julkista tietoa. Hänen mahdollisista työpaikoistaan, yritystoiminnastaan tai muista ammatillisista suunnitelmistaan ei ole kattavaa dokumentaatiota.

Hänen nimensä nousi uudelleen valtakunnalliseen julkisuuteen marraskuussa 2022. Tuolloin tapahtunut ampuminen johti laajaan poliisitutkintaan, jossa selvitettiin myös henkirikosta edeltäneitä tapahtumia.

Tutkinnan yhteydessä nousi esille epäilyjä pitkäaikaisesta kiristyksestä. Tadayyonin mahdollista osallisuutta näihin tekoihin ei kuitenkaan ratkaistu häntä koskevassa rikosoikeudenkäynnissä hänen kuolemansa jälkeen.

Milad Tadayyon ammuttiin Helsingin Puotilassa

Milad Tadayyon kuoli keskiviikkona 23. marraskuuta 2022 Helsingin Puotilassa. Ampuminen tapahtui päiväsaikaan venesataman läheisyydessä Meripellontien alueella.

Tadayyon oli sopinut tapaamisen Jari Kalervo Veijolan kanssa. Molemmat miehet saapuivat paikalle omilla autoillaan.

Veijola oli varautunut tapaamiseen ampuma-aseella ja suojaliivillä. Miesten noustua autoistaan hän ampui Tadayyonia ylävartaloon.

Tadayyon yritti paeta, mutta Veijola ampui häntä uudelleen selkään. Tadayyon menehtyi saamiinsa vammoihin tapahtumapaikalla.

Ampumisen jälkeen Veijola soitti itse hätäkeskukseen ja jäi odottamaan poliisin saapumista. Tapahtumasta käynnistyi henkirikostutkinta.

Puotilan ampumisen taustalla tutkittiin kiristysepäilyjä

Ampumisen tutkinnassa nousi esille epäily pitkäaikaisesta kiristyksestä. Poliisi selvitti, oliko Veijolaa painostettu maksamaan huomattavaa rahasummaa.

Veijola kertoi oikeudessa, että häneltä oli vaadittu noin 200 000 euroa velkana, jota hän piti perusteettomana. Hänen mukaansa uhkailu oli jatkunut kuukausia ja kohdistunut myös hänen läheisiinsä.

Poliisin esitutkinnassa epäiltiin, että Tadayyon ja toinen henkilö olivat osallistuneet Veijolaan kohdistuneeseen kiristyksen yritykseen.

Oliko Milad Tadayyon tuomittu kiristyksestä?

Tadayyonin mahdollista osallisuutta myöhempään kiristyskokonaisuuteen ei ratkaistu oikeudessa hänen kuolemansa jälkeen.

Helsingin käräjäoikeus käsitteli Veijolaan kohdistunutta uhkailua osana henkirikoksen taustaa. Oikeus huomioi painostuksen aiheuttaman pelon arvioidessaan ampumisen olosuhteita.

Tämä ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että Tadayyon olisi saanut kiristystuomion. Poliisin rikosepäilyt, oikeudessa esitetyt kertomukset ja vahvistetut rikostuomiot ovat erillisiä asioita.

Jari Kalervo Veijolan oikeudenkäynti vuonna 2023

Puotilan ampumista käsiteltiin Helsingin käräjäoikeudessa keväällä 2023. Syyttäjä vaati Veijolalle elinkautista vankeusrangaistusta murhasta.

Veijola myönsi aiheuttaneensa Tadayyonin kuoleman mutta vetosi hätävarjeluun. Hänen puolustuksensa mukaan pitkäaikainen uhkailu oli aiheuttanut voimakasta pelkoa ja psyykkistä kuormitusta.

Oikeudenkäynnissä arvioitiin erityisesti ampumisen suunnitelmallisuutta, hätävarjelun edellytyksiä ja sitä, oliko teko kokonaisuutena niin törkeä, että se täyttäisi murhan tunnusmerkistön.

Käräjäoikeus tuomitsi Veijolan taposta

Helsingin käräjäoikeus antoi ratkaisunsa 22. toukokuuta 2023. Veijola tuomittiin taposta ja ampuma-aserikoksesta yhteensä kymmenen vuoden ja kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen.

Käräjäoikeus katsoi henkirikoksen olleen vakaasti harkittu. Veijola oli valmistautunut tapaamiseen etukäteen ja pitänyt Tadayyonin surmaamista mahdollisena toimintavaihtoehtona.

Oikeus ei kuitenkaan pitänyt tekoa kokonaisuutena arvostellen murhan edellyttämällä tavalla törkeänä. Arvioinnissa huomioitiin pitkäaikaisen painostuksen aiheuttama pelko ja psyykkinen kuormitus.

Hätävarjeluun perustuvaa puolustusta ei hyväksytty. Käräjäoikeus katsoi, ettei aikaisempi uhkailu oikeuttanut ampumista tapahtumahetken olosuhteissa.

Miten Puotilan ampumisen oikeuskäsittely jatkui?

Käräjäoikeuden ratkaisun jälkeen asia eteni muutoksenhakuun. Tadayyonin omainen vaati, että Veijolan teko arvioitaisiin murhaksi eikä tapoksi.

Helmikuussa 2026 uutisoitiin Helsingin hovioikeuden käsittelevän henkirikosta koskevaa valitusta. Muutoksenhaun keskeinen kysymys oli, täyttikö ampuminen murhan tunnusmerkistön.

Omaisen puolella korostettiin teon suunnitelmallisuutta ja sitä, että Veijola oli ampunut myös pakenevaa Tadayyonia. Puolustus puolestaan painotti pitkäaikaisen uhkailun aiheuttamaa pelkoa.

Mitä hovioikeuden ratkaisusta tiedetään?

Heinäkuussa 2026 julkaistuksi kerrotussa toissijaisessa uutiselostuksessa ilmoitettiin, että Helsingin hovioikeus olisi pitänyt käräjäoikeuden tappotuomion ennallaan.

Alkuperäistä hovioikeuden ratkaisua ei kuitenkaan ole voitu riippumattomasti vahvistaa. Sen tarkkaa antopäivää, rangaistusta koskevaa lopputulosta tai mahdollista lainvoimaisuutta ei siksi voida esittää varmoina tietoina.

Vahvistettu ratkaisu on Helsingin käräjäoikeuden toukokuussa 2023 antama tuomio. Se ei kuitenkaan yksin kerro koko muutoksenhakuprosessin lopullista tulosta.

Milad Tadayyon ja United Brotherhood -yhteydet

Tadayyonin kuoleman jälkeen julkisuudessa käsiteltiin hänen yhteyksiään henkilöihin, joilla oli taustaa järjestäytyneessä rikollisuudessa.

Erityisesti United Brotherhood -rikollisjärjestön nimi nousi esille. Uutisoinnin mukaan Tadayyonilla oli yhteyksiä järjestön piirissä toimineisiin henkilöihin, mutta häntä ei kuvattu sen varsinaiseksi jäseneksi.

Yhteydet rikollisjärjestöön liittyviin henkilöihin eivät sellaisenaan osoita järjestön jäsenyyttä. Tadayyonin United Brotherhood -jäsenyyttä ei ole luotettavasti vahvistettu.

Myöskään Puotilan ampumista ei tule pitää järjestön toteuttamana tekona ilman sitä tukevaa näyttöä.

Milad Tadayyonin perhe ja yksityiselämä

Milad Tadayyonin yksityiselämästä on saatavilla huomattavasti vähemmän vahvistettua tietoa kuin hänen rikosasioistaan.

Hänen tiedetään olleen iranilaistaustainen ja asuneen nuoruudessaan Suomessa. Hämeenlinna liittyi hänen varhaiseen julkiseen henkilöhistoriaansa vuoden 2007 Mr. Finland -kilpailun kautta.

Hänen mahdollisesta puolisostaan, lapsistaan tai muista läheisistä perhesuhteistaan ei ole riittävästi luotettavaa julkista tietoa. Näistä asioista ei siksi ole perusteltua esittää tarkempia väitteitä.

Milad Tadayyonin elämän tärkeimmät tapahtumat

Vuosi	Tapahtuma
1988	Milad Tadayyon syntyi.
2007	Hän sijoittui Mr. Finland -kilpailussa toiseksi perintöprinssiksi.
2014	Hän oli osallisena väkivaltaiseen velanperintään liittyneessä rikoskokonaisuudessa.
2014	Espoon käräjäoikeus tuomitsi hänet kolmen vuoden vankeusrangaistukseen.
2022	Tadayyon ammuttiin kuoliaaksi Helsingin Puotilassa 23. marraskuuta.
2023	Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Veijolan taposta ja ampuma-aserikoksesta.
2026	Henkirikosta koskevasta hovioikeuskäsittelystä uutisoitiin. Ratkaisun lopullista oikeudellista tilaa ei ole vahvistettu.

Usein kysytyt kysymykset Milad Tadayyonista

Kuka oli Milad Tadayyon?

Milad Tadayyon oli iranilaistaustainen Suomessa asunut mies, joka tuli tunnetuksi vuoden 2007 Mr. Finland -kilpailusta. Myöhemmin hän sai vankeustuomion vakavista rikoksista.

Minkä ikäisenä Milad Tadayyon kuoli?

Milad Tadayyon kuoli 34-vuotiaana 23. marraskuuta 2022.

Missä Milad Tadayyon ammuttiin?

Hänet ammuttiin Helsingin Puotilassa venesataman läheisyydessä marraskuussa 2022.

Kuka ampui Milad Tadayyonin?

Tadayyonin ampui Jari Kalervo Veijola. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Veijolan vuonna 2023 taposta ja ampuma-aserikoksesta.

Oliko Milad Tadayyon mukana Mr. Finland -kilpailussa?

Kyllä. Hän osallistui kilpailuun vuonna 2007 ja sijoittui toiseksi perintöprinssiksi.

Mistä rikoksista Milad Tadayyon tuomittiin?

Vuonna 2014 hän sai kolmen vuoden vankeusrangaistuksen muun muassa törkeästä ryöstöstä, pakottamisesta, vapaudenriistosta ja huumausainerikoksista.

Oliko Milad Tadayyon United Brotherhoodin jäsen?

Tadayyonilla kerrottiin olleen yhteyksiä järjestön piirissä toimineisiin henkilöihin. Hänen varsinaista jäsenyyttään ei ole vahvistettu.

Oliko Milad Tadayyon tuomittu kiristyksestä?

Vuoden 2022 ampumisen taustalla tutkittuun kiristysepäilyyn liittyvää Tadayyonin mahdollista rikosoikeudellista vastuuta ei ratkaistu hänen kuolemansa jälkeen.

Yhteenveto

Milad Tadayyonin elämäntarina sisältää kolme merkittävää julkista vaihetta: vuoden 2007 Mr. Finland -kilpailun, vuoden 2014 rikostuomion ja marraskuussa 2022 tapahtuneen kuoleman Helsingin Puotilassa.

Hän tuli nuorena tunnetuksi mallikilpailusta, mutta myöhemmin hänen nimensä nousi esille vakavien rikosten vuoksi. Vuonna 2014 hän sai kolmen vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen.

Puotilan ampuminen johti laajaan rikostutkintaan ja oikeudenkäyntiin. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Jari Kalervo Veijolan vuonna 2023 taposta ja ampuma-aserikoksesta kymmenen vuoden ja kuuden kuukauden vankeuteen. Asiaan liittyi myöhemmin muutoksenhakua, jonka lopullista oikeudellista tilaa ei ole voitu vahvistaa.

Milad Tadayyonin henkilöhistoriaa tarkasteltaessa on tärkeää erottaa toisistaan vahvistetut rikostuomiot, poliisin tutkimat epäilyt ja oikeudenkäynneissä esitetyt kertomukset. Hänen aikaisempi rikoshistoriansa ei myöskään poistanut hänen oikeuttaan henkilökohtaiseen turvallisuuteen.

Perttu Oskari Pyynösen nimi on tullut Suomessa tunnetuksi useiden poikkeuksellisen vakavien väkivaltarikosten ja niitä seuranneiden oikeudenkäyntien kautta. Hänen rikoshistoriansa muodostaa pitkän ja raskaan jatkumon, jossa ensimmäistä pitkää vankeusrangaistusta seurasi uusi henkirikos vankilassa, myöhemmin oikeussalissa tapahtunut uhkaamistilanne sekä vielä uusi vakava väkivaltatapaus elinkautisen aikana.

Pyynösen tapauksessa olennaista on erottaa toisistaan jo vahvistetut rikostuomiot ja sellaiset uudemmat rikosasiat, joissa oikeusprosessi on ollut vielä kesken. Tämä on tärkeää sekä juridisen täsmällisyyden että luotettavan rikosjournalismin kannalta.

Perttu Pyynönen on tuomittu muun muassa murhan yrityksestä, murhasta, törkeästä raiskauksesta ja oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta. Lisäksi hänen nimeensä liittyy Riihimäen vankilassa vuonna 2025 tapahtunut vakava väkivallanteko, josta häntä syytettiin myöhemmin murhan yrityksestä. Syyskuun 2026 oikeudenkäyntitietojen perusteella kyse oli tässä vaiheessa vielä syytteestä, ei lopullisesta murhan yritystuomiosta.

Kuka Perttu Pyynönen on?

Perttu Oskari Pyynönen on vuonna 1998 syntynyt suomalainen mies, jonka julkinen tunnettuus liittyy lähes kokonaan vakaviin rikoksiin ja oikeudenkäynteihin.

Hänen henkilökohtaisesta elämästään, koulutuksestaan tai työtaustastaan ei ole samalla tavalla merkittävää ja luotettavasti dokumentoitua julkista tietoa. Siksi hänen julkisessa henkilökuvassaan keskeiseksi nousee rikosoikeudellinen historia.

Pyynösen tunnetuimmat rikosasiat sijoittuvat vuosille 2020–2026.

Niihin kuuluvat:

• vuoden 2020 murhan yritys Helsingissä
• vuonna 2021 annettu pitkä vankeustuomio
• Vantaan vankilan matkasellissä vuonna 2022 tapahtunut henkirikos
• vuonna 2023 annettu elinkautinen
• hovioikeuden vuonna 2025 vahvistama murha- ja raiskaustuomio
• erillinen uhkaamistuomio
• Riihimäen vankilan vuoden 2025 väkivaltatapaus
• murhan yritystä koskeva uusi oikeudenkäynti vuonna 2026.

Vuoden 2020 murhan yritys aloitti vakavien rikosten aikajanan

Pyynösen rikoshistorian ensimmäinen laajasti uutisoitu vakava väkivaltarikos tapahtui Helsingissä 26. marraskuuta 2020.

Uhri oli hänen nuoruudestaan tuntemansa mies.

Oikeudessa teko arvioitiin suunnitelmalliseksi. Uhria houkuteltiin tilanteeseen, jossa hänen kimppuunsa käytiin vakavaa väkivaltaa.

Uhri sai useita veitseniskuja ja joutui hengenvaaralliseen tilanteeseen.

Hänen suuntaansa myös ammuttiin pienoispistoolilla.

Uhri onnistui kuitenkin selviytymään ja pääsemään pois tilanteesta. Hän sai vakavia vammoja ja oli poliisin saapuessa erittäin huonossa kunnossa.

Teko osoitti jo tässä vaiheessa poikkeuksellista väkivaltaisuutta.

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Pyynösen vuonna 2021

Helsingin käräjäoikeus antoi Pyynöselle maaliskuussa 2021 pitkän vankeusrangaistuksen.

Hänet tuomittiin:

• murhan yrityksestä
• ampuma-aserikoksesta
• huumausainerikoksesta.

Yhteinen rangaistus oli 10 vuotta ja 6 kuukautta vankeutta.

Murhan yrityksen osalta oikeus piti tekoa suunnitelmallisena ja vakavasti harkittuna.

Tällä tuomiolla oli myöhemmän rikoshistorian kannalta suuri merkitys.

Juuri tämän rangaistuksen vuoksi Pyynönen oli vankilassa, kun Vantaan vankilan matkasellissä tapahtui tammikuussa 2022 uusi henkirikos.

Vantaan vankilan sellimurha tammikuussa 2022

Pyynösen tunnetuin rikos liittyy Vantaan vankilan matkasellissä tapahtuneeseen henkirikokseen.

Tapahtumat sijoittuivat tammikuuhun 2022.

Samassa sellissä oli nuori mies yhdessä Pyynösen ja Abshir Diini Muyen kanssa.

Myöhemmin oikeus katsoi Pyynösen ja Muyen syyllistyneen yhdessä erittäin vakavaan väkivaltaan, jonka seurauksena uhri kuoli.

Tapausta alettiin julkisuudessa kutsua Vantaan vankilan sellimurhaksi tai matkasellimurhaksi.

Uhri joutui pitkäkestoisen väkivallan kohteeksi

Vantaan vankilan tapauksessa väkivalta ei ollut yksittäinen nopea hyökkäys.

Oikeudessa käsiteltyjen tapahtumien perusteella uhri joutui useiden päivien ajan vakavan pahoinpitelyn, nöyryyttämisen ja muun väkivallan kohteeksi.

Häntä muun muassa:

• lyötiin
• potkittiin
• viillettiin
• poltettiin
• kasteltiin kuumalla vedellä
• pakotettiin nielemään erilaisia aineita
• alistettiin ja nöyryytettiin.

Oikeuden mukaan tapahtumien myöhemmässä vaiheessa uhria myös pakotettiin kirjoittamaan itsemurhaviesti.

Tällä oli merkitystä arvioitaessa teon suunnitelmallisuutta ja sitä, yrittivätkö tekijät peittää tapahtumien todellista kulkua.

Henkirikos arvioitiin murhaksi

Itä-Uudenmaan käräjäoikeus antoi asiassa tuomionsa 20. huhtikuuta 2023.

Pyynönen ja Muye tuomittiin murhasta ja törkeästä raiskauksesta elinkautisiin vankeusrangaistuksiin.

Oikeus piti henkirikosta erityisen vakavana.

Teon katsottiin olleen:

• suunnitelmallinen
• vakaasti harkittu
• erityisen raaka
• erityisen julma
• kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Murhasta seuraa Suomessa elinkautinen vankeusrangaistus.

Pyynönen tuomittiin myös törkeästä raiskauksesta

Vantaan vankilan rikoskokonaisuus ei rajoittunut murhaan.

Oikeus katsoi Pyynösen syyllistyneen myös törkeään raiskaukseen.

Tämä rikos oli osa samaa tapahtumaketjua, jossa uhri joutui pitkäaikaisen ja poikkeuksellisen vakavan väkivallan kohteeksi.

Käräjäoikeuden myöhemmin antama elinkautinen kattoi kokonaisuuden vakavimmat rikokset.

Törkeä raiskaus säilyi myös myöhemmässä muutoksenhaussa osana Pyynösen rikosvastuuta.

Pyynönen katsottiin syyntakeiseksi

Oikeudenkäynnissä arvioitiin myös Pyynösen mielentilaa.

Syyntakeisuudella tarkoitetaan sitä, että henkilö on tekohetkellä kyennyt ymmärtämään tekonsa luonteen ja oikeudenvastaisuuden sekä hallitsemaan käyttäytymistään riittävällä tavalla.

Pyynönen katsottiin syyntakeiseksi.

Tämä tarkoitti, että hänen rikosoikeudellista vastuutaan arvioitiin normaalisti.

Myöskään hovioikeus ei myöhemmin muuttanut tätä arviota.

Helsingin hovioikeus käsitteli asian vuonna 2025

Pyynönen valitti käräjäoikeuden ratkaisusta Helsingin hovioikeuteen.

Hovioikeus antoi ratkaisunsa 26. helmikuuta 2025.

Keskeinen lopputulos ei muuttunut.

Pyynönen katsottiin edelleen syylliseksi murhaan ja törkeään raiskaukseen.

Myös elinkautinen vankeusrangaistus pysyi voimassa.

Näin käräjäoikeuden vuoden 2023 ratkaisu sai vahvistuksen hovioikeudessa.

Korkein oikeus ei muuttanut tuomion ydintä

Pyynönen pyrki jatkamaan muutoksenhakua korkeimmassa oikeudessa.

Valituslupaa ei kuitenkaan myönnetty törkeää raiskausta koskevan ratkaisun osalta.

Tämän jälkeen hovioikeuden ratkaisu jäi voimaan.

Pyynösen elinkautinen murhasta ja törkeästä raiskauksesta jäi siten osaksi hänen pysyvää rikosoikeudellista historiaansa.

Oikeussalivälikohtaus johti uuteen rikosasiaan

Vantaan sellimurhan oikeudenkäynnin aikana tapahtui myös erillinen välikohtaus.

Toukokuussa 2022 Pyynönen nousi oikeussalissa paikaltaan ja lähti kanssasyytetty Abshir Diini Muyen suuntaan.

Hänellä oli kädessään muovinen veitsi.

Pyynönen myös nimitteli kanssasyytettyä tavalla, joka viittasi tämän puhumiseen viranomaisille.

Vartijat pysäyttivät tilanteen ennen kuin se ehti edetä pidemmälle.

Oikeudenkäynti keskeytettiin.

Oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta annettiin tuomio

Oikeussalivälikohtaus johti erilliseen rikosoikeudelliseen prosessiin.

Itä-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi Pyynösen kesäkuussa 2025 oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta.

Oikeuden mukaan teolla pyrittiin vaikuttamaan kanssasyytetyn kertomukseen tai estämään tätä puhumasta oikeudessa.

Tällainen rikos kohdistuu samalla itse oikeusjärjestelmän toimintaan.

Tuomioistuinten on pystyttävä käsittelemään rikosasioita ilman, että todistajia, asianosaisia tai kanssasyytettyjä uhkaillaan heidän lausuntojensa vuoksi.

Riihimäen vankilassa tapahtui uusi vakava väkivaltateko

Pyynösen oikeushistoria jatkui myös elinkautisen aikana.

Kesäkuussa 2025 Riihimäen vankilassa tapahtui uusi väkivaltatilanne.

Syytteen mukaan Pyynönen hyökkäsi toisen vangin kimppuun vankilan käytävällä.

Hän käytti itse valmistamaansa teräasetta.

Syytteen mukaan uhria lyötiin useita kertoja.

Uhri joutui sairaalahoitoon.

Vuonna 2026 Pyynöstä syytettiin murhan yrityksestä

Riihimäen vankilan väkivaltatapaus eteni oikeuteen vuonna 2026.

Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa Pyynöstä syytettiin murhan yrityksestä.

Syyttäjän mukaan hyökkäys oli yllättävä ja suunnitelmallinen.

Syyttäjä vaati Pyynöselle vähintään kahdeksan vuoden vankeusrangaistusta.

Tässä kohdassa juridinen sanamuoto on tärkeä.

Syyskuun 2026 julkisten oikeudenkäyntitietojen perusteella kyse oli edelleen murhan yritystä koskevasta syytteestä.

Siksi tätä tekoa ei tule esittää uutena vahvistettuna murhan yritystuomiona ennen oikeuden lopullista ratkaisua.

Pyynönen myönsi väkivallan mutta kiisti tappamistarkoituksen

Riihimäen tapauksessa Pyynönen myönsi itse valmistamansa teräaseen sekä väkivallan.

Hän kuitenkin kiisti tappamistarkoituksen.

Hän kiisti myös murhan yrityksen.

Puolustuksen mukaan tapahtumaa tuli arvioida toisin kuin syyttäjä vaati.

Tämä jätti tuomioistuimen ratkaistavaksi keskeisen kysymyksen siitä, mitä Pyynönen oli teollaan tavoitellut ja mikä rikosnimike tapahtumiin soveltui.

Murhan yritys ja törkeä pahoinpitely eivät ole sama asia

Rikosoikeudessa väkivallan vakavuus ei yksin ratkaise rikosnimikettä.

Murhan yrityksessä täytyy osoittaa, että tekijällä oli tarkoitus tappaa ja että toteutuessaan teko olisi täyttänyt murhan tunnusmerkistön.

Tapon yrityksessä kyse on myös tappamistarkoituksesta, mutta murhan ankaroittavat perusteet eivät välttämättä täyty.

Törkeässä pahoinpitelyssä väkivalta voi olla erittäin vakavaa, mutta tappamistarkoitusta ei ole voitu näyttää toteen.

Siksi oikeudessa tarkastellaan:

• käytettyä välinettä
• iskujen määrää
• iskujen kohdistumista
• tapahtumien suunnitelmallisuutta
• tekijän toimintaa ennen ja jälkeen teon
• mahdollisia lausumia
• uhrin vammoja.

Riihimäen tapauksessa juuri tämä oikeudellinen arviointi oli keskeistä.

Pyynösestä on tehty vaarallisuusarvio

Pyynösestä on tehty myös vaarallisuusarvio.

Vuonna 2026 julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan hänet oli arvioitu erittäin vaaralliseksi.

Vaarallisuusarvio ei kuitenkaan ole rikostuomio.

Se on asiantuntija-arvio, jonka tarkoituksena on tarkastella vakavan väkivallan uusimisriskiä.

Arvio voi vaikuttaa esimerkiksi vankeinhoidollisiin ratkaisuihin ja riskienhallintaan.

Sitä ei kuitenkaan pidä käsitellä uutena rikosnimikkeenä tai todisteena sellaisesta rikoksesta, josta henkilöä ei ole tuomittu.

Perttu Pyynösen rikokset aikajärjestyksessä

Pyynösen rikos- ja oikeushistorian keskeiset tapahtumat voidaan jäsentää seuraavasti.

2020

Marraskuussa 2020 Helsingissä tapahtui murhan yritys, jossa Pyynösen nuoruudesta tuntema mies sai vakavia vammoja.

Teko sisälsi teräaseväkivaltaa ja ampuma-aseen käyttöä.

2021

Maaliskuussa 2021 Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Pyynösen murhan yrityksestä, ampuma-aserikoksesta ja huumausainerikoksesta.

Rangaistus oli 10 vuotta ja 6 kuukautta vankeutta.

2022

Tammikuussa 2022 Vantaan vankilan matkasellissä tapahtui henkirikos.

Myöhemmin samana vuonna sellimurhaa koskevan oikeudenkäynnin aikana tapahtui oikeussalivälikohtaus, joka johti myöhemmin uuteen rikostuomioon.

2023

Huhtikuussa 2023 Itä-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi Pyynösen ja Abshir Diini Muyen murhasta ja törkeästä raiskauksesta elinkautisiin vankeusrangaistuksiin.

2025

Helmikuussa 2025 Helsingin hovioikeus piti Pyynösen elinkautisen voimassa.

Kesäkuussa 2025 hänet tuomittiin oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta.

Samassa kuussa Riihimäen vankilassa tapahtui uusi vakava väkivaltatapaus.

Myöhemmin korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa sellimurhaa koskevan törkeän raiskauksen osalta.

2026

Syyskuussa 2026 Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa käsiteltiin Riihimäen väkivaltatapaukseen liittyvää murhan yrityssyytettä.

Syyskuun käsittelyn aikaan asiassa ei vielä ollut julkisesti vahvistettua lopullista murhan yritystuomiota.

Mitkä Perttu Pyynösen rikokset on varmasti vahvistettu?

Pyynösestä kirjoitettaessa on tärkeää erottaa vahvistetut tuomiot uusista syytteistä.

Julkisesti vahvistettuja tuomioita ovat ainakin:

• murhan yritys
• ampuma-aserikos
• huumausainerikos
• murha
• törkeä raiskaus
• oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen.

Vakavin näistä on murha, josta seuraa elinkautinen vankeusrangaistus.

Riihimäen vuoden 2025 tapahtuman osalta murhan yritys oli syyskuussa 2026 vielä syyte.

Vantaan sellimurha herätti keskustelua vankilaturvallisuudesta

Tapauksen poikkeuksellisuus ei liittynyt ainoastaan itse rikokseen.

Se tapahtui suljetussa vankilassa.

Tämä herätti kysymyksiä siitä, miten niin vakava ja pitkäkestoinen väkivalta saattoi tapahtua ympäristössä, jossa vankeja valvotaan jatkuvasti.

Tapaukseen liittyen tutkittiin myös vankilan henkilökunnan toimintaa.

Vankilan mahdollinen vastuu ja tekijöiden rikosoikeudellinen vastuu ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.

Se, että viranomaisten toimintaa arvioidaan erikseen, ei vähennä Pyynösen ja Muyen vastuuta siitä rikoksesta, josta heidät tuomittiin.

Miksi Perttu Pyynösen tapaus on poikkeuksellinen?

Perttu Pyynösen rikoshistoriassa erityisen huomionarvoista on vakavan väkivallan toistuminen.

Ensimmäinen murhan yritys tapahtui ennen pitkää vankeusrangaistusta.

Vankeuden aikana tapahtui murha ja törkeä raiskaus.

Oikeudenkäynnin aikana syntyi uusi uhkaamistapaus.

Myöhemmin elinkautisen aikana tapahtui jälleen uusi vakava väkivallanteko, josta nostettiin murhan yrityssyyte.

Tämä muodostaa Suomessa harvinaisen rikosoikeudellisen jatkumon.

Elinkautinen on Suomen ankarin vankeusrangaistus

Pyynönen suorittaa elinkautista vankeusrangaistusta.

Suomessa elinkautinen ei tarkoita automaattisesti tiettyä ennalta määrättyä vuosimäärää.

Mahdollinen ehdonalainen vapautuminen arvioidaan aikanaan erikseen voimassa olevan lain perusteella.

Arvioinnissa merkitystä voi olla esimerkiksi:

• vankeuden pituudella
• vangin käyttäytymisellä
• uusilla rikoksilla
• kuntoutumisella
• väkivaltariskillä.

Pyynösen tapauksessa myöhemmät vankilassa tapahtuneet rikosasiat voivat luonnollisesti olla merkittäviä tulevaisuuden arvioissa.

Hänen mahdollisesta vapautumisajankohdastaan ei kuitenkaan ole perusteltua tehdä ennusteita.

Rikollisuutta ei pidä romantisoida

Vakavista väkivaltarikoksista kirjoitettaessa tekijä voi helposti saada enemmän huomiota kuin uhrit.

Perttu Pyynösen rikoshistoriaa ei kuitenkaan pidä muuttaa tarinaksi vaarallisesta tai poikkeuksellisesta rikollishahmosta tavalla, joka häivyttää rikosten todelliset seuraukset.

Vuoden 2020 tapauksessa ihminen joutui vakavan murhan yrityksen kohteeksi.

Vantaan vankilan henkirikoksessa nuori mies kuoli pitkäkestoisen väkivallan jälkeen.

Riihimäen vuoden 2025 tapauksessa toinen vanki joutui sairaalahoitoon.

Rikosoikeudellisissa aikajanoissa jokaisen rikosnimikkeen takana on todellinen ihminen.

Uhrien näkökulma kuuluu kokonaisuuteen

Vantaan vankilan murhasta annettujen tuomioiden yhteydessä määrättiin myös korvauksia uhrin omaisille.

Vakava väkivaltarikos vaikuttaa usein paljon laajempaan joukkoon kuin vain tekijään ja suoraan uhriin.

Seuraukset voivat koskea:

• vanhempia
• sisaruksia
• puolisoa
• ystäviä
• rikoksen todistajia
• muita tapahtumassa mukana olleita.

Siksi rikosten käsittelyssä on tärkeää muistaa myös uhrien ja läheisten näkökulma.

Oikeudenkäynnit osoittavat muutoksenhakujärjestelmän merkityksen

Pyynösen oikeushistoria tarjoaa samalla esimerkin suomalaisen muutoksenhakujärjestelmän toiminnasta.

Vakavassa rikosasiassa käräjäoikeus antaa ensimmäisen ratkaisun.

Sen jälkeen asiassa voidaan hakea muutosta hovioikeudelta.

Hovioikeuden jälkeen korkein oikeus käsittelee asian vain, jos valituslupa myönnetään.

Vantaan sellimurhan kohdalla:

1. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus antoi elinkautisen vuonna 2023.
2. Helsingin hovioikeus piti ratkaisun voimassa vuonna 2025.
3. Korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa törkeää raiskausta koskevaan osuuteen.

Näin keskeinen rikosoikeudellinen ratkaisu jäi voimaan.

Perttu Pyynösen rikosten keskeiset faktat

Pyynösen rikos- ja oikeushistorian tärkeimmät vahvistetut tiedot voidaan tiivistää seuraavasti:

• Perttu Oskari Pyynönen on syntynyt vuonna 1998.
• Hän syyllistyi murhan yritykseen marraskuussa 2020.
• Hän sai vuonna 2021 10 vuoden ja 6 kuukauden vankeusrangaistuksen.
• Vantaan vankilan matkasellissä tapahtui henkirikos tammikuussa 2022.
• Pyynönen tuomittiin vuonna 2023 murhasta ja törkeästä raiskauksesta elinkautiseen.
• Hänet katsottiin syyntakeiseksi.
• Helsingin hovioikeus piti elinkautisen voimassa vuonna 2025.
• Hänet tuomittiin vuonna 2025 oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta.
• Riihimäen vankilassa tapahtui kesäkuussa 2025 uusi vakava väkivaltateko.
• Syyskuussa 2026 Pyynöstä syytettiin tästä tapauksesta murhan yrityksestä.
• Syyskuun 2026 oikeudenkäyntitietojen perusteella Riihimäen asiassa ei vielä ollut lopullista murhan yritystuomiota.

Yhteenveto

Perttu Pyynösen rikokset ja oikeudenkäynnit – vakavien rikosten pitkä aikajana muodostavat poikkeuksellisen vakavan rikosoikeudellisen kokonaisuuden.

Ensimmäinen tunnettu vakava teko tapahtui Helsingissä marraskuussa 2020.

Pyynönen syyllistyi murhan yritykseen ja sai siitä sekä ampuma-ase- ja huumausainerikoksista 10 vuoden ja 6 kuukauden vankeusrangaistuksen.

Vankeuden aikana tapahtui uusi ja vielä vakavampi rikos.

Tammikuussa 2022 Vantaan vankilan matkasellissä nuori mies joutui pitkäkestoisen väkivallan kohteeksi ja kuoli.

Itä-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi Pyynösen ja Abshir Diini Muyen vuonna 2023 murhasta ja törkeästä raiskauksesta elinkautisiin vankeusrangaistuksiin.

Helsingin hovioikeus piti Pyynösen elinkautisen voimassa vuonna 2025.

Myöskään syyntakeisuusarvio ei muuttunut.

Oikeudenkäynnin aikana tapahtunut uhkaamistilanne johti vielä erilliseen tuomioon oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta.

Kesäkuussa 2025 Riihimäen vankilassa tapahtui puolestaan uusi vakava väkivaltateko.

Syyskuussa 2026 Pyynönen oli tämän tapauksen vuoksi syytettynä murhan yrityksestä.

Hän myönsi väkivallan ja itse valmistetun teräaseen käytön mutta kiisti tappamistarkoituksen.

Tässä kohtaa on tärkeää erottaa vahvistettu rikostuomio ja avoin syyte toisistaan.

Pyynönen on tuomittu muun muassa murhan yrityksestä, murhasta, törkeästä raiskauksesta ja oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta.

Riihimäen vankilan vuoden 2025 tapauksessa murhan yritys oli syyskuussa 2026 vielä tuomioistuimen ratkaistavana.

Pyynösen tapaus on poikkeuksellinen ennen kaikkea siksi, että vakava väkivalta on jatkunut myös vankeuden aikana.

Se nostaa samalla esiin kysymyksiä vankilaturvallisuudesta, riskivankien valvonnasta ja siitä, miten suomalainen oikeusjärjestelmä käsittelee henkilöä, jolla on taustallaan useita erittäin vakavia väkivaltarikoksia.

Kaiken tämän keskellä tärkeintä on kuitenkin muistaa uhrit.

Perttu Pyynösen rikoshistoria ei ole vain pitkä lista rikosnimikkeitä ja tuomioistuimia.

Se on myös kertomus ihmisistä, jotka ovat joutuneet poikkeuksellisen vakavan väkivallan kohteeksi, ja seurauksista, joita nämä teot ovat jättäneet heidän läheisilleen ja koko oikeusjärjestelmälle.

Eikka Pekka Lehtosaari kuuluu suomalaisen rikoshistorian tunnetuimpiin nimiin. Hänen nimensä yhdistyy ennen kaikkea Lahden pitseriamurhiin, joissa kolme ihmistä ammuttiin kuoliaaksi lahtelaisessa ravintolassa 18. tammikuuta 2000. Tapaus nousi aikanaan valtakunnalliseksi uutiseksi ja jäi pysyvästi osaksi suomalaista rikoshistoriaa poikkeuksellisen väkivaltaisuutensa, jengiyhteyksiensä ja tapahtumapaikkansa vuoksi.

Lehtosaari ja Sami Koivula tuomittiin kolmesta murhasta elinkautisiin vankeusrangaistuksiin. Lehtosaaren vankeus venyi lopulta yli kahden vuosikymmenen mittaiseksi. Sen aikana hänen nimensä nousi toistuvasti julkisuuteen niin vankilaoloja, järjestäytynyttä rikollisuutta kuin pitkäaikaisvankien kuntoutustakin käsittelevissä keskusteluissa.

Lehtosaaren rikoshistoriaa tarkasteltaessa on tärkeää erottaa toisistaan eri aikakaudet. Lahden pitseriamurhat tapahtuivat vuonna 2000. Rogues Gallery -rikollisryhmä perustettiin vasta vuonna 2001, eli sitä ei ollut olemassa vielä murhien aikaan. Myöhemmin Rogues Gallery yhdistyi muiden rikollisryhmien kanssa United Brotherhoodiksi.

Lehtosaaren tarina on samalla esimerkki siitä, miten vakava väkivaltarikos voi johtaa vuosikymmenten mittaisiin seurauksiin paitsi tekijälle myös uhreille, heidän läheisilleen ja rikoksen sivullisille todistajille.

Kuka Eikka Lehtosaari on?

Eikka Pekka Lehtosaari tunnetaan Suomessa erityisesti Lahden vuoden 2000 kolmoismurhasta ja pitkästä elinkautisesta vankeusrangaistuksestaan.

Hänet yhdistetään myöhemmin perustettuun Rogues Gallery -rikollisryhmään, jonka perustajana ja johtajana häntä on kuvattu. Ryhmä syntyi kuitenkin vasta murhien jälkeen vuonna 2001.

Tämä aikajärjestys on tärkeä, koska Lehtosaaren rikoshistoriaa käsittelevissä kirjoituksissa Rogues Gallery on toisinaan sijoitettu virheellisesti 1990-luvulle tai suoraan Lahden pitseriamurhien tapahtumien yhteyteen.

Todellisuudessa vuonna 2000 tapahtuneen ampumisen ja vuonna 2001 perustetun Rogues Galleryn välillä on selvä ajallinen ero.

Lahden pitseriamurhat tapahtuivat 18. tammikuuta 2000

Lahden pitseriamurhilla tarkoitetaan 18. tammikuuta 2000 tapahtunutta kolmoissurmaa.

Tapahtumien taustalla oli rikollis- ja moottoripyöräjengeihin liittynyt vastakkainasettelu. Lahden käräjäoikeudessa käsiteltiin samana päivänä aiempaa aseellista välikohtausta.

Oikeudenkäynnin ruokatauolla osa paikalla olleista henkilöistä siirtyi läheiseen ravintolaan syömään.

Tilanne muuttui pian äärimmäisen väkivaltaiseksi.

Pertti Hämäläinen saapui ravintolaan katkaistun haulikon kanssa. Aseella ehdittiin ampua, mutta se lakkasi toimimasta ensimmäisen laukauksen jälkeen.

Tämän jälkeen ravintolaan tulivat Eikka Lehtosaari ja Sami Koivula.

Käsiaseilla ammuttiin yhteensä 14 laukausta.

Kolme ihmistä kuoli ampumisessa

Lahden pitseriamurhissa kuolivat Bandidos MC puheenjohtaja Björn Isaksson, saman kerhon jäsen Sakke Pirra sekä Black Rhinos -ryhmän presidentti Juha Jalonen.

Kaikki kolme olivat ravintolassa oikeudenkäynnin lounastauon aikana.

Ravintolassa oli ampumishetkellä yhteensä yli 20 ihmistä.

Kolmen kuolleen lisäksi myös muita ihmisiä loukkaantui. Osa heistä oli täysin ulkopuolisia henkilöitä, joilla ei ollut osuutta rikollisryhmien väliseen konfliktiin.

Tämä tekee tapahtumasta erityisen vakavan myös sivullisten turvallisuuden näkökulmasta.

Ampuminen tapahtui julkisessa ravintolassa keskellä päivää, eikä luoteja voitu rajata vain rikollisryhmien jäseniin.

Lehtosaari ja Sami Koivula tuomittiin kolmesta murhasta

Eikka Lehtosaari ja Sami Koivula saivat Lahden pitseriamurhista elinkautiset vankeusrangaistukset.

Heidät todettiin syyllisiksi kolmeen murhaan sekä muihin tekoihin, mukaan lukien murhan yritykseen.

Pertti Hämäläinen sai kymmenen vuoden vankeusrangaistuksen muun muassa murhan yrityksestä ja vaaran aiheuttamisesta.

Ampujien autonkuljettajana toiminut Esa Lampinen puolestaan tuomittiin viiden vuoden vankeuteen avunannosta kolmeen murhaan.

Oikeudessa tekoja pidettiin suunniteltuina ja määrätietoisesti toteutettuina.

Miksi kyse oli murhista eikä tapoista?

Suomen rikoslaissa murha on tappoa ankarammin rangaistava henkirikos.

Murhaksi teko voidaan arvioida esimerkiksi silloin, kun siihen liittyy erityistä suunnitelmallisuutta tai teko on kokonaisuutena arvostellen erityisen törkeä.

Lahden tapauksessa oikeus katsoi henkirikosten olleen suunniteltuja ja toteutettuja kylmäverisesti.

Myös tapahtumapaikka ja useiden muiden ihmisten vaarantuminen korostivat tekojen vakavuutta.

Lehtosaaren ja Koivulan rangaistukseksi tuli Suomen ankarin käytössä oleva vankeusrangaistus eli elinkautinen.

Rogues Gallery perustettiin vasta vuonna 2001

Lehtosaaren myöhempään rikoshistoriaan liittyy olennaisesti Rogues Gallery.

Ryhmän aikajana on kuitenkin syytä esittää oikein.

Rogues Gallery oli Lahdessa toiminut rikollisryhmä, joka perustettiin vuonna 2001. Eikka Lehtosaari oli ryhmän perustaja ja johtaja. Vuonna 2010 Rogues Gallery yhdistyi Natural Born Killersin ja M.O.R.E.-ryhmän kanssa United Brotherhoodiksi.

Rogues Gallery ei siis ollut olemassa vielä vuoden 2000 Lahden pitseriamurhien aikaan.

Ryhmän perustamiseen liittyi entisiä Cannonball MC jäseniä.

Tämä tekee rikollisryhmien kehityksestä kronologisesti selkeän:

• Lahden pitseriamurhat tapahtuivat vuonna 2000
• Rogues Gallery perustettiin vuonna 2001
• United Brotherhood perustettiin kolmen ryhmän yhdistyessä vuonna 2010.

United Brotherhood muodostettiin vuonna 2010

Rogues Gallery yhdistyi vuonna 2010 Natural Born Killersin ja M.O.R.E.-ryhmän kanssa.

Yhdistymisen seurauksena syntyi United Brotherhood.

Siitä kehittyi myöhemmin yksi Suomen tunnetuimmista järjestäytyneeseen rikollisuuteen yhdistetyistä ryhmistä.

United Brotherhood yhdistettiin viranomaisten arvioissa muun muassa väkivalta-, huumausaine- ja ampuma-aserikollisuuteen.

Lehtosaaren henkilökohtaista rikoshistoriaa ei silti pidä sekoittaa automaattisesti kaikkeen siihen rikollisuuteen, johon United Brotherhood myöhemmin yhdistettiin.

Hänen tapauksessaan keskeisin rikosoikeudellinen kokonaisuus on Lahden vuoden 2000 kolmoismurha ja siitä saatu elinkautinen tuomio.

Lehtosaaren elinkautinen venyi yli 20 vuoden mittaiseksi

Lahden murhien jälkeen Lehtosaari joutui pitkäksi aikaa vankilaan.

Elinkautinen vankeusrangaistus ei Suomessa tarkoita automaattisesti tiettyä ennalta määrättyä vuosimäärää.

Lehtosaaren tapauksessa rangaistuksesta muodostui poikkeuksellisen pitkä.

Vuonna 2014 hän oli ollut vankilassa jo yli 14 vuotta.

Tuolloin hänen vankeutensa oli jo pidempi kuin elinkautisten keskimääräinen toteutunut pituus Suomessa kyseisenä aikana.

Tästä huolimatta Lehtosaari pysyi vankilassa vielä useita vuosia.

Kun vapautuminen lopulta tuli ajankohtaiseksi vuonna 2020, vankeutta oli takana yli kaksi vuosikymmentä.

Lehtosaari ehti olla lukuisissa vankiloissa

Pitkän vankeutensa aikana Lehtosaari oli useissa eri suomalaisissa vankiloissa ja laitoksissa.

Hän kertoi vuonna 2014 olleensa 1990-luvulta lähtien yhteensä 19 eri vankilassa tai laitoksessa.

Yksi tunnetuimmista paikoista oli Riihimäen vankilan varmuusosasto.

Pitkä vankeusaika teki Lehtosaaresta myös poikkeuksellisen kokeneen suomalaisen vankilajärjestelmän tuntijan.

Hän puhui myöhemmissä haastatteluissaan avoimesti vankien asemasta, eristyksestä, kuntoutuksesta ja siitä, miten vuosikymmenien vankeus vaikuttaa ihmisen kykyyn elää tavallisessa yhteiskunnassa.

Vuoden 2005 Riihimäen vankilakapina

Lehtosaaren vankeusaika ei ollut ongelmaton.

Yksi merkittävistä tapahtumista oli vuonna 2005 Riihimäen vankilassa tapahtunut kapina.

Vankiryhmä aiheutti tuhoa selleissä ja vankilan rakenteissa. Tapahtumiin kuului muun muassa irtaimiston rikkomista ja lämmitysputkien irrottamista.

Lehtosaari osallistui tapahtumiin.

Myöhemmin tämä ja muut vankeusaikaiset rikkomukset nousivat esiin, kun hänen mahdollista ehdonalaista vapauttamistaan arvioitiin.

Vankilaelämästä tuli osa Lehtosaaren julkista kuvaa

Lehtosaari antoi pitkän vankeutensa aikana useita haastatteluja.

Niissä hän puhui esimerkiksi:

• vankilaolosuhteista
• pitkästä eristyksestä
• vangin oikeuksista
• kuntoutuksesta
• päihdeongelmista
• opiskelusta
• poistumisluvista
• yhteiskuntaan palaamisesta.

Näiden haastattelujen vuoksi Lehtosaaren tapauksesta tuli myös osa laajempaa keskustelua siitä, mitä elinkautinen tekee ihmiselle ja miten pitkäaikaisvankia pitäisi valmistaa vapautumiseen.

Vuonna 2014 Lehtosaari pelkäsi vapautumista

Yksi Lehtosaaren tunnetuimmista julkisista kommenteista liittyi hänen mahdolliseen vapautumiseensa.

Vuonna 2014 hän kertoi, ettei kokenut olevansa valmis palaamaan suoraan yhteiskuntaan.

Pitkä vankeus oli muuttanut hänen suhdettaan tavalliseen arkielämään.

Esimerkiksi teknologia, liikkuminen ja monet käytännön asiat olivat muuttuneet huomattavasti niiden vuosien aikana, jotka hän oli viettänyt vankilassa.

Lehtosaari kuvasi ensimmäisiä pidempiä poistumislupia kokemuksiksi, joissa aivan tavalliset asiat saattoivat tuntua vierailta.

Pitkä vankeus voi johtaa laitostumiseen

Lehtosaaren kokemukset liittyvät laajempaan ilmiöön, jota voidaan kutsua laitostumiseksi.

Kun henkilö viettää vuosikymmeniä ympäristössä, jossa:

• aikataulut päätetään hänen puolestaan
• liikkuminen on rajoitettua
• raha-asioiden hoitaminen vähenee
• teknologian käyttö on rajoitettua
• arkiset päätökset tehdään usein ulkopuolelta,

paluu itsenäiseen elämään voi olla vaikeaa.

Tämä ei poista vastuuta rikoksesta.

Kuntoutuksen tarkoituksena on vähentää riskiä siitä, että vapautuva vanki ajautuisi takaisin rikollisuuteen.

Lehtosaari arvosteli vankien kuntoutusta

Lehtosaari kritisoi julkisuudessa sitä, miten pitkäaikaisvankeja valmisteltiin vapauteen.

Hän korosti työtoiminnan, koulutuksen, päihdekuntoutuksen ja asteittaisten poistumislupien merkitystä.

Ajatuksena oli, ettei vuosikymmeniä suljetussa vankilassa viettänyttä ihmistä voida vain siirtää suoraan tavalliseen elämään ilman valmistautumista.

Vangin omat näkemykset eivät luonnollisesti ratkaise sitä, miten rikosseuraamusjärjestelmän pitäisi toimia.

Lehtosaaren tapauksen kautta kysymys nousi kuitenkin näkyvästi suomalaiseen julkiseen keskusteluun.

Vankilateatteri oli osa kuntouttavaa toimintaa

Lehtosaari osallistui vankila-aikana myös teatteritoimintaan.

Pitkäaikaisvangit käsittelivät teatteriprojektissa kokemuksiaan vankeudesta ja vapautumisen herättämistä peloista.

Tällaisen toiminnan tarkoituksena ei ole tehdä rikoksista hyväksyttäviä.

Kuntouttavan toiminnan tavoitteena on auttaa vankia käsittelemään menneisyyttään, kehittämään vuorovaikutustaitoja ja valmistautumaan mahdolliseen yhteiskuntaan palaamiseen.

Lehtosaari puhui myös katumuksesta

Lehtosaari käsitteli haastatteluissa myös rikosten seurauksia.

Hän puhui erityisesti uhrien omaisiin liittyvästä katumuksesta.

Tällaiset lausunnot ovat osa hänen omaa myöhempää kuvaustaan tapahtumista.

Ne eivät kuitenkaan muuta alkuperäisen teon vakavuutta.

Kolme ihmistä kuoli.

Useita muita joutui hengenvaaraan.

Uhrien läheisten kannalta rikoksen seuraukset jatkuivat paljon pidempään kuin oikeudenkäynti tai tekijöiden vankeusrangaistukset.

Ehdonalainen vapautuminen tuli ajankohtaiseksi vuonna 2019

Vuonna 2019 Helsingin hovioikeus käsitteli Lehtosaaren hakemusta ehdonalaiseen vapautumiseen.

Päätöstä tehtäessä arvioitiin kokonaisuutta.

Lehtosaaren kannalta kielteisiä seikkoja olivat muun muassa:

• aiemmat yhteydet rikollisjärjestöihin
• vankeusaikaiset rikokset
• osallistuminen vuoden 2005 Riihimäen vankilakapinaan.

Toisaalta vapautumista puolsivat poikkeuksellisen pitkä vankeusaika ja myöhempinä vuosina tapahtunut myönteinen kehitys hänen käyttäytymisessään.

Myös osallistumisen vankilan toimintaan arvioitiin kehittyneen parempaan suuntaan.

Hovioikeus hyväksyi vapauttamisen

Helsingin hovioikeus hyväksyi Lehtosaaren ehdonalaista vapauttamista koskevan hakemuksen vuonna 2019.

Päätöksessä painoi voimakkaasti vankeusajan pituus.

Vapautumishetkellä Lehtosaari olisi ollut vankilassa jo yli 20 vuotta.

Lisäksi hänen viimeisten vankilavuosiensa käyttäytymisessä nähtiin myönteistä kehitystä.

Ehdonalainen vapauttaminen ei tarkoittanut murhatuomioiden poistamista tai rikosten anteeksiantamista.

Kyse oli elinkautisen vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoon kuuluvasta oikeudellisesta päätöksestä.

Eikka Lehtosaari vapautui maaliskuussa 2020

Hovioikeus määräsi Lehtosaaren vapautumisen ajankohdaksi maaliskuun 2020.

Näin hänen vankeutensa kesti yli 20 vuotta.

Rangaistus oli huomattavan pitkä verrattuna moniin suomalaisiin elinkautisiin tuomioihin.

Lehtosaaren tapaus osoittaa samalla, ettei Suomessa ole yhtä automaattista vuosimäärää, jonka jälkeen jokainen elinkautisvanki vapautuisi.

Jokainen tapaus arvioidaan erikseen.

Mitä Lehtosaaren elämästä vapautumisen jälkeen tiedetään?

Lehtosaaren elämästä maaliskuun 2020 jälkeen on huomattavasti vähemmän luotettavasti vahvistettua julkista tietoa kuin hänen rikos- ja vankilahistoriastaan.

Verkossa voi tulla vastaan erilaisia väitteitä esimerkiksi hänen:

• asuinpaikastaan
• työelämästään
• ihmissuhteistaan
• nykyisestä elämäntavastaan
• mahdollisista rikolliskytköksistään.

Kaikkia näitä tietoja ei kuitenkaan voida pitää luotettavasti vahvistettuina.

Siksi hänen vapautumisen jälkeisestä elämästään ei ole syytä esittää yksityiskohtaisia väitteitä ilman vahvaa lähdepohjaa.

Varmasti tiedetään, että yli 20 vuotta kestäneen vankeuden jälkeen hänen ehdonalainen vapautumisensa ajoittui maaliskuuhun 2020.

Lahden pitseriamurhat liittyivät aikakauden jengiväkivaltaan

Lahden vuoden 2000 rikosta voidaan tarkastella osana aikakauden laajempaa rikollisjengien välistä väkivaltaa.

1990-luvulla Suomeen muodostui useita moottoripyörä- ja muita rikollisryhmiä, joiden välillä esiintyi vakavia konflikteja.

Cannonball MC oli olemassa jo ennen Lahden tapahtumia.

Natural Born Killers perustettiin 1990-luvun lopulla.

Rogues Gallery sen sijaan syntyi vasta vuonna 2001 eli Lahden pitseriamurhien jälkeen.

Tämä kronologia on tärkeä, jotta myöhempiä rikollisjärjestöjä ei yhdistetä virheellisesti tapahtumiin, jotka sattuivat ennen niiden perustamista.

Miksi Lahden pitseriamurhat muistetaan edelleen?

Tapaus on säilynyt suomalaisessa rikoshistoriassa useasta syystä.

Ensinnäkin kyse oli kolmoismurhasta.

Toiseksi ampuminen tapahtui keskellä päivää julkisessa ravintolassa.

Kolmanneksi rikokseen liittyi järjestäytynyttä jengirikollisuutta.

Neljänneksi sivullisia joutui vakavaan vaaraan.

Viidenneksi Lehtosaaren yli 20 vuotta kestänyt vankeus ja hänen myöhemmät julkiset haastattelunsa pitivät tapauksen esillä vielä pitkään tuomioiden jälkeen.

Lahden pitseriamurhat eivät siksi jääneet vain yhden päivän uutiseksi.

Elinkautinen ei tarkoita Suomessa automaattisesti loppuelämää vankilassa

Moni saattaa ihmetellä, kuinka kolmesta murhasta elinkautiseen tuomittu henkilö voi joskus päästä vapaaksi.

Suomessa elinkautinen on ankarin varsinainen vankeusrangaistus.

Sen todellinen pituus ei kuitenkaan ole automaattisesti vangin loppuelämä.

Vapauttamista arvioitaessa tarkastellaan muun muassa:

• vankeusajan pituutta
• vangin käyttäytymistä
• mahdollisia vankeusaikaisia rikoksia
• kuntoutumista
• rikoksetonta kehitystä
• valmiutta palata yhteiskuntaan.

Lehtosaaren tapauksessa arvio johti vapauttamiseen vasta yli kahden vuosikymmenen vankeuden jälkeen.

Rikollisuutta ei pidä romantisoida

Jengirikollisuudesta kertovat tositarinat herättävät helposti kiinnostusta.

Tämä luo kuitenkin riskin, että väkivaltaisiin rikoksiin osallistuneista henkilöistä rakennetaan viihteellisiä tai jopa romantisoituja hahmoja.

Eikka Lehtosaaren tapauksessa tällainen lähestymistapa jättäisi olennaisen asian sivuun.

Järjestäytyneeseen rikollisuuteen voi liittyä:

• vakavaa väkivaltaa
• ampuma-aseita
• huumausainerikollisuutta
• uhkailua
• pelottelua
• henkirikoksia
• sivullisten vaarantamista.

Lahden pitseriamurhat osoittavat konkreettisesti, mihin jengien välinen väkivaltainen vastakkainasettelu voi pahimmillaan johtaa.

Uhrien näkökulma kuuluu tapauksen historiaan

Eikka Lehtosaaren tarinassa huomio keskittyy usein vankeuteen ja rikollisjärjestöihin.

Tämän rinnalla on muistettava kolme kuollutta ihmistä.

Lisäksi ravintolassa oli suuri joukko muita ihmisiä, joista osa loukkaantui.

Väkivaltarikoksen vaikutukset eivät rajoitu vain tekijään ja hänen saamaansa tuomioon.

Ne voivat ulottua:

• uhrien perheisiin
• ystäviin
• rikoksen nähneisiin
• loukkaantuneisiin
• muihin paikalla olleisiin.

Siksi tapausta käsiteltäessä uhrit eivät saisi jäädä tekijöiden rikoshistorian varjoon.

Eikka Lehtosaari osana suomalaista vankeinhoitokeskustelua

Lehtosaaren pitkä vankeus herätti myös kysymyksiä suomalaisen vankeinhoidon tavoitteista.

Vankeusrangaistuksella on useita tehtäviä.

Sen tarkoituksena on rankaista vakavasta rikoksesta ja suojella yhteiskuntaa.

Samalla rikosseuraamusjärjestelmä pyrkii vähentämään uusintarikollisuutta.

Jos elinkautisvanki joskus vapautuu, yhteiskunnan kannalta on olennaista, että paluu tavalliseen elämään onnistuu mahdollisimman turvallisesti.

Lehtosaaren omat kommentit laitostumisesta ja vapautumisen vaikeudesta tekivät tästä keskustelusta tavallista näkyvämpää.

Eikka Lehtosaaren rikoshistorian keskeiset faktat

Lehtosaaren historia voidaan tiivistää seuraaviin vahvistettuihin pääkohtiin:

• Eikka Pekka Lehtosaari osallistui Lahden pitseriamurhiin 18. tammikuuta 2000.
• Ravintolassa kuoli kolme ihmistä.
• Lehtosaari ja Sami Koivula ampuivat käsiaseilla, joilla laukaistiin yhteensä 14 laukausta.
• Lehtosaari ja Koivula tuomittiin kolmesta murhasta elinkautisiin vankeusrangaistuksiin.
• Rogues Gallery perustettiin Lahdessa vuonna 2001 eli pitseriamurhien jälkeen.
• Lehtosaari oli Rogues Galleryn perustaja ja johtaja.
• Rogues Gallery yhdistyi vuonna 2010 Natural Born Killersin ja M.O.R.E.-ryhmän kanssa United Brotherhoodiksi.
• Lehtosaari osallistui vuoden 2005 Riihimäen vankilakapinaan.
• Hän vietti vankeusaikanaan aikaa lukuisissa suomalaisissa vankiloissa.
• Hän puhui julkisuudessa pitkäaikaisvankeuden vaikutuksista ja vapautumisen vaikeudesta.
• Helsingin hovioikeus hyväksyi hänen ehdonalaiseen vapautumiseensa liittyvän hakemuksen vuonna 2019.
• Vapautuminen määrättiin maaliskuulle 2020.
• Vankeutta kertyi yli 20 vuotta.

Yhteenveto

Eikka Lehtosaari – rikoshistoria, Lahden pitseriamurhat, vankilavuodet ja vapautuminen on yksi suomalaisen rikoshistorian tunnetuimmista kokonaisuuksista.

Tapahtumaketjun ytimessä ovat 18. tammikuuta 2000 tapahtuneet Lahden pitseriamurhat.

Oikeudenkäynnin ruokatauolla tapahtuneessa aseellisessa hyökkäyksessä kuoli kolme ihmistä ja useita muita joutui vaaraan.

Eikka Lehtosaari ja Sami Koivula ampuivat käsiaseilla yhteensä 14 laukausta ja saivat myöhemmin kolmesta murhasta elinkautiset vankeusrangaistukset.

Lehtosaaren myöhempään rikoshistoriaan liittynyt Rogues Gallery perustettiin vasta seuraavana vuonna eli 2001. Hänet tunnettiin ryhmän perustajana ja johtajana. Vuonna 2010 Rogues Gallery yhdistyi Natural Born Killersin ja M.O.R.E.-ryhmän kanssa United Brotherhoodiksi.

Lehtosaaren vankeus jatkui yli 20 vuoden ajan.

Pitkään rangaistukseen sisältyi vaikeita vaiheita, kuten vuoden 2005 Riihimäen vankilakapina, mutta myöhempinä vuosina myös kuntoutukseen ja yhteiskuntaan palaamiseen liittyviä toimintoja.

Lehtosaari puhui itse julkisuudessa siitä, kuinka vankeus oli muuttanut hänen suhdettaan tavalliseen elämään. Vuonna 2014 hän ei vielä kokenut olevansa valmis suoraan vapauteen.

Helsingin hovioikeus hyväksyi hänen ehdonalaista vapauttamista koskevan hakemuksensa vuonna 2019. Vapautuminen määrättiin maaliskuulle 2020, jolloin vankeutta oli takana yli kaksi vuosikymmentä.

Lehtosaaren elämästä vapautumisen jälkeen on huomattavasti vähemmän vahvistettua julkista tietoa.

Tapausta ei kuitenkaan muisteta ensisijaisesti hänen myöhemmän elämänsä vuoksi.

Sen pysyvin merkitys suomalaisessa rikoshistoriassa liittyy Lahden kolmoismurhaan, järjestäytyneen rikollisuuden kehitykseen sekä poikkeuksellisen pitkään elinkautiseen.

Kaiken keskellä tärkein asia on silti yksinkertainen: kolme ihmistä menetti henkensä ja lukuisat muut joutuivat vakavan väkivallan vaikutuspiiriin.

Siksi Eikka Lehtosaaren rikoshistoriaa ei ole syytä romantisoida tarinaksi tunnetusta jengihahmosta. Se on ennen kaikkea kertomus vakavan väkivallan seurauksista, yli kahden vuosikymmenen vankeudesta ja siitä, miten suomalainen oikeusjärjestelmä lopulta arvioi pitkäaikaisvangin mahdollisuutta palata takaisin yhteiskuntaan.